[vastaus aiempaan viestiin]
| Kirjoittaja: | Kimmo Vehkalahti |
|---|---|
| Sähköposti: | Kimmo.Vehkalahti'at'helsinki.fi |
| Päiväys: | 6.11.2001 18:22 |
Aivan kuten Marjut totesi, ja kuten Lauri Tarkkonen on jo varsin kauan esittänyt, Survolla toimiessa työ todellakin dokumentoi itse itsensä. On kylläkin huomautettava että tämä vaatii jotain myös käyttäjältä, mutta se on aika pientä verrattuna saavutettuun hyötyyn. Pieni esimerkki: luodaan aineistoon neljä uutta dummy-muuttujaa, Työteho1,2,3 ja 4, jotka vastaavat luokittelevan muuttujan Työteho arvoja 1-4. Tarvitaan siis neljä komentoa joilla muuttujat luodaan ja alustetaan nolliksi sekä toiset neljä joilla asetetaan arvoiksi 1 vaadituissa kohdissa. Kaksi tapaa: A) kirjoitetaan, kopioidaan ja muutellaan niin että jäljelle jää tulosten lisäksi täydellinen työkaavio joka voidaan toistaa milloin tahansa ja joka dokumentoi sen mitä on tehty - kaaviota voidaan myös muutella ja kehitellä vapaasti vastaaviin tarkoituksiin; B) kirjoitetaan yksi komento, aktivoidaan ja muutellaan sitä joka vaiheessa niin että tulosten lisäksi käteen jää viimeksi aktivoitu komento. Edellä esitetty tapa A) on Survon editoriaaliselle käyttöliittymälle ominaista. Siinä jää jälki siitä mitä on tehty, ei pelkät tulokset. Työ tulee dokumentoiduksi jo itsestään; lisäksi sen oheen voi liittää vapaamuotoisia selvennyksiä. Tapa B) antaa tulokset muttei jätä jälkiä. Sellainen käyttötapa ei lainkaan hyödynnä Survon editoriaalista käyttöliittymää vaan tapa muistuttaa lähinnä vanhanaikaisia komentopohjaisia liittymiä, joissa käyttäjä oli/on sidottu yhteen ainoaan komentokehotteeseen. Lisää aiheesta ensi tiistain seminaariesityksessäni. Tervetuloa! - Kimmo
| Vastaukset: |
|---|
Survo-keskustelupalstan (2001-2013) viestit arkistoitiin aika ajoin sukrolla, joka automaattisesti rakensi viesteistä (yli 1600 kpl) HTML-muotoisen sivukokonaisuuden. Vuoden 2013 alusta Survo-keskustelua on jatkettu entistäkin aktiivisemmin osoitteessa forum.survo.fi. Tervetuloa mukaan!